*

Santalainen Alena

Miksi duunit ja koulutus ei kohtaa?

Eilen ja tänään lehdissä on laajasti ollut esillä rajut leikkaukset ammattikorkeakoulujen aloituspaikkoihin. Tilanne on hankala sekä koulunsa päättävien, että alueiden kannalta, jossa tulevaisuutta on rakennettu voimakkaan koulutussektorin ja sen tarjoaman synenergiahyödyn varaan.

Koulutustarjonnan ja työelämän tarpeiden kohtaanto-ongelmat eivät ole uusi ongelma, siitä on kärsitty viimeiset parikymmentä vuotta niin yliopistosektorin kuin ammattikorkeakoulujen osalta. Voidaan kysyä, onko mahdollista edes muodostaa kuin likiarvoja kunnolliselle kohtaannolle – tässä tulen ja veden kohtaamisessahan yritetään yhdistää komentotaloutta markkinatalouteen. Jos se ei edes teoriatasolla toimi, miten se voisi käytännössä tuottaa muuta kuin epäsuhtaisia yhtälöitä?

Koulutus on lähes aina 5-7 vuotta todellisesta työelämästä myöhässä. Tilanne perustuu aina hetkessä olevaan ja kun tulevaisuudenhistoriaa ei voi ennalta kirjoittaa, ei ole markkinataloudelle tyypillistä hintasignaalia ole ohjaamassa olennaiseen. Siihen mikä luo uutta hyvinvointia.

Opetusministeriön byrokratia ei voikaan tunnistaa tällaista ennalta. Jos se edes reagoi ajassa - eikä hallituksen nelivuotissuunnitelman, eräänlaisen modernin gosplanin mukaan, ja sitä edeltävien selvitysten perusteella - niin viimeistään oppilaitoksissa ollaan myöhässä.

On olennaista funtsia, miten tätä rakennetta voitaisiin uusia, jotta kohtaanto parantuisi. Missä ovat ne signaalit joiden perusteella ei jatkuvasti ali- tai ylikoulutettaisi niin suurella virhemarginaalilla? Se on myös vastaus siihen, miten uutta hyvinvointia voidaan rakentaa ja selättää kasvuennusteiden pessismistiset ennusteet – kuihtuvan, vanhenevan ja vanhoillisen tasavallan kuoppainen tie.

Kelataan hetki vaikka Kemi-Tornion ammattikorkeakoulun tilannetta. Hallitus meinaa isolla monolla tallaista päälle kuihtuvaa aluetta, joka on kulkenut pettymyksien tietä. Mikä tässä ei täsmää on, että Kemin ammattikorkeakoulu on pärjännyt erinomaisesti ammattikorkeakoulujen laatututkimuksissa. Miksi siis leikata kärjestä, eikä pahnan pohjimmaisista? Onko kyse politiikan voimasuhteista?

Jotta voidaan rakentaa hyvinvointia, on tunnistettava mikä piilee rakenteissa ja uskallettava asettua puolustamaan järkeä ja logiikkaa. Politiikan etu ei aina tarkoita kansakunnan etua.

Harvassa maassa valtio rahoittaa korkeakouluja niin paljon kuin Suomessa. Sivistys on itseisarvo ja hyve, mutta rahoituksen rakennetta olisi pohdittava uusiksi. Koulut saavat puolet fyrkistaan siinä vaiheessa kun opiskelija valmistuu ja puolet kun vastaanottaa opiskelupaikan. Tämä tuskin tuottaa oikeita kannustimia kouluille – miksi rahoituselementtinä ei ole seurausta, työllistymistä?

Miksi koulutusrahoitusta ei muutettaisi yksilölähtöisemmäksi? Koulutuksen tarvesignaalit eivät synny koulutustarjoajan tarpeesta omaansa, vaan yksilön lähtökohdista käsin (kysyntä = työllisyys) jota myöten kansakunnan tulevaisuuteen. Sellaiseen tulevaisuuteen, joka ei perustu vanhevan, kuihtuvan ja vanhoillisen tasavallan kuoppaiselle tielle – vaan eteenpäinkatsovaan Suomeen.

Sellaiseen tulevaisuuden Suomeen, joka ei tarvitse imagotyöryhmiä, koska tulokset kertovat kaiken olennaisen.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (7 kommenttia)

Käyttäjän TaruJousia kuva
Taru Jousia

Hyvä kirjoitus. Nykyinen rahoitusjärjestelmä kaipaa todellakin tarkastelua. Se kun ei erityisesti kannusta oppilaitoksia tekemään laatua vaan ennemminkin markkinoimaan oppilaitosta saadakseen opiskelijoita ja saamaan opiskelijat, joskus kenties kyseenalaisinkin keinoin valmistumaan. Myös opiskelijat osaavat hyödyntää nykyistä järjestelmää ja tietävät, miten päästä aidan matalimmasta kohdasta.

Peter Hallberg

Kysymys on myös siitä, mikä on sen lupauksen luonne, jonka aloittava opiskelija kokee saavansa. Sisältyykö koulutuspaikkaan lupaus työllistymisestä? Mielestäni ei, mutta koulut ovat ehkä hieman liian hanakasti antaneet ymmärtää näin olevan.
Koulutuksen järjestämisen painopiste on tällä hetkellä liikaa tarjonnan ohjaamisessa. On luotava järjestelmä, jossa kysyntä ja vastuullisten yksilöiden omat ratkaisut pääsevät välittömämmin vaikuttamaan koulutukseen käytettävien resurssien kohdentamiseen.

Pekka Kohonen

Tapoja ohjaukseen:
1) Koulutusmaksu (tosin tähän sisältyy paljon ongelmia)
2) Tuo työllistymiseen liittyvä kannustin (mutta entä sitten kun työllisyys ylipäätään huononee?)

Mutta eikö asia ole aivan päälaellaan!
3) Monissa maissa, kuten Englannissa, yritykset hoitavat/tilaavat suuremman osan koulutuksesta. Suomessa ne vain odottavat, että valtio kouluttaa ja valittavat sitten, ettei tule oikeanlaisia ihmisiä. Pienyrityksille koulutuksen tilauksesta voisi huolehtia pooli, jossa vahva edustus:

Ehdotus:
AMK:t ovat lähtökohtaisesti yritysten tarpeisiin värvättyjä. Eli miksi sitten ei anneta yritysten päättää koulutuksesta. Koulutus voisi olla pääasiassa valtion maksamaa tosin. Eli yritykset tilaavat koulutusta ja näin ollen patruunat eivät voi valittaa, että tulee vääränlaista! Koulutus olisi tavallaan lähtökohtaisesti oppisopimuspohjaista. Voisi olla vuosi ensin yleiskoulutusta jonkin suurempia kokonaisuksia edustavan linjan mukaan. Sitten pitäisi pyrkiä yrityksen oppisopimukseen. Tai ainakin koulutuskillan jäseneksi,jossa valinnasta tai ainakin sen kriteereistä vastaisivat yritykset. Kaikki koulutuslinjat, joilla ei ole kysyntää jäisivät pois.

Käyttäjän jaga kuva
Lars-Erik Wilskman

Ehkä kannattaisi mietiä sitäkin, miksi ammattikorkeakouluihin on luotu koulutusaloja, jotka työllistävät heikosti? Olisikohan ainakin osasyynä se, että eri koulutukset ovat eri hintaisia. Kunnanisät, näiden laitosten johtokunnissa, eivät välttämättä ajattele ensinnä tulevia työmarkkinoita.

Käyttäjän ritvarun38 kuva
Ritva Rundgren

Tässä olisi esimerkki siitä, miten viittä vaille senioriopiskelija voi opiskella Kemi-Tornion ammattikorkeassa työn ohessa. Opetus oli korkeatasoista. En millään olisi voinut lähetä etelään opiskelemaan eläkeläispäiviin valmentavaa harrastusta.

Meitä opiskelijoita Digitaalisen markkinointiviestinnän erikoistumisopinnoissa oli reilusta parikymppisestä yli kuusikymppiseen.

http://some.lappia.fi/blogs/ritrun/2011/10/17/digi...

Käyttäjän jenni kuva
Jenni Lavikka

Ongelma on myös se, että kuvitellaan, että kaikista voidaan tehdä hoitajia! Lähihoitaja koulutusta oli tarjottu puoliväkisin muutosturvan piirissä olevalle ystävälleni, vaikka hän oli moneen kertaan sanonut, ettei hänestä ole hoitajaksi. Hän ei halua!
On ollut opiskelijoita, joiden työssäoppinen on täytynyt keskeyttää, koska ovat olleet vaaraksi hoidettaville. On ollut erityisoppilais, jolla on ollut hahmottamisen vaikeutta, vaikeutta aikatauluttaa tekemistä, ymmärtää puhuttuja ja kirjoitettuja ohjeita.

Olemme työpaikalla seuranneet välillä kauhulla tätä menoa...

Turvallista ja hyvää hoitoa tulevaisuudessa?

Käyttäjän aaronkallinen kuva
Aaron Kallinen

Osasyy kohtaanto-ongelmaan on työllistävässä osapuolessa. Työpaikkoja tulisi olla enemmän ja työnantajien rekrytointitaitoja kehittää. Tuntuu, että työnantajat pelkäävät nuorten palkkaamista ja haluavat mieluummin mittavan cv:n omaavia henkilöitä. Alkuun pääseminen onkin hankalinta työelämässä.

Tämä näkemys koskee korkeakoulutettuja - olen nimittäin sitä mieltä, että yleissivistäväkin koulutus mahdollistaa työnteon aivan hyvin, vaikka erikoistumista suosivat rekrytoijat eivät sitä usein ymmärrä. Joustavuutta tarvittaisiin myös siellä, varsinkin kun ihminen saattaa joutua vaihtamaan alaa useinkin nykyään.

Toimituksen poiminnat